Viesti, ole alasti
Hitto, että meitä pelottaa. Ja kun meitä pelottaa, jätämme tekemättä asioita.
Pelko on viestinnän pahin vihollinen. Kun pelkäämme, jätämme viestimättä. Ja mitä silloin tapahtuu? Muut tekevät meistä tulkintoja ilman, että yritämme itse vaikuttaa tietoisesti viestintään.
Ymmärsin pelon vaikutuksen viestintään vähän aikaa sitten vetämässäni koulutuksessa konkreettisesti. Yksi koulutettavista kiteytti organisaation ulkoisen viestinnän seuraavasti:
”Viestintähän on onnistunutta silloin, kun se ei aiheuta vastaanottajissa mitään reaktiota eikä palautetta.”
Lause oli sen verran pysäyttävä, että kouluttaja kaipasi pienen breikin.
Ajatukseen kiteytyy paljon viestintään ja vuorovaikutukseen liittyviä pelkoja. Jos joku reagoi, kommentoi tai antaa palautetta, se on vaarallista. Monen mielestä viestintä on silloin epäonnistunutta.
Toinen esimerkki elävästä elämästä. Erään suuren organisaation edustaja kertoi minulle, miten heidän henkilöstönsä kavahtaa aina, kun media ottaa yhteyttä.
Ensimmäinen reaktio on kieltäytyä haastatteluista. Nykyisen avoimuuden hengessä medialle kyllä vastataan, mutta monella nousee hikikarpalot otsalle. Varmasti yöunetkin heikkenevät.
Miksi pelko on niin vahvaa?
Pelko on inhimillistä. Uusi, vieras ja osittain kontrolloimaton asia pelottaa. Lyhyellä aikavälillä asioiden tekemättä jättäminen voi tuntua parhaimmalta ratkaisulta. Pitkällä aikavälillä ollaan kuitenkin ojasta allikossa. Koska joku tekee kuitenkin sinun puolestasi.
Viestinnässä tämä voi tarkoittaa muun muassa trollien aseman vahvistumista, median tekemiä vääriä tulkintoja, ammattivalittajien viestien läpimenoa koko organisaatiossa, jopa suoranaista kiusaamista.
Vain siksi, että sinä et saa suutasi auki oikeassa paikassa, oikealla viestillä, oikeaan aikaan.
Luin vähän aikaa sitten Patrick Lencionin kirjoittaman kirjan Alastomaksi riisuttu. Kirjassa tuodaan hyvin esille pelkoja, jotka ovat myynnin esteitä. Kirjan luettuani tulin siihen johtopäätökseen, että samat pelot pätevät viestinnässäkin. Kolme pelkoa ovat:
- Yhteyden menettämisen pelko.
- Nolostumisen eli häpeän pelko.
- Huonommuuden tunteen pelko.
Pelkäämme menettävämme viestin vastaanottajan, häpäisevämme itsemme tai joutuvamme naurunalaiseksi. Inhimillisiä tunteita kaikki.
Mutta mitä tapahtuu, kun pelot alkavat hallita meitä? Joku toinen ottaa ohjakset. Viestinnässä se tarkoittaa sitä, että joku toinen päättää, mistä puhutaan.
Velkojensa keskellä elävästä viestijästä tulee sivustaseuraaja. Ja puheenaiheita riittää, niin kuin somesta huomaamme.
Mitä peloille voi sitten tehdä? Yksinkertaista, mutta totta: kohdata ne. Häpeä voitetaan antautumalla nolostumisen vaaraan. Viestintä on onnistunutta, jos se tehdään alastomasti, eli se annetaan aidosti muiden arvioitavaksi. Silloin myös viestijän pitää olla alaston, eli olla toisten arvioitavana.
Teimme kumppanini, johtamisaktivisti Toni Hinkan kanssa kaksipäiväisen kurssin ”Alaston viestintä”, jossa kerromme keinoja oman viestinnän, vaikutusvoiman ja vuorovaikutuksen parantamiseksi. Samalla opettelemme voittamaan pelkojamme.
Käy kurkkaamassa kurssin ohjelma ja katso oheisesta videosta ajatuksiamme viestinnästä ja vaikutusvoimasta.