Nukun paremmin, kun tiedän tarkoitukseni
En tiedä, milloin ajatus tuli ensimmäisen kerran mieleeni.
Ehkä se oli silloin, kun huomasin taas yhden päivän tärväytyneen kaiken maailman palavereihin, joissa ei päätetty mitään.
Tai ehkä se oli silloin, kun huomasin olevani johtaja, jolla oli paljon vastuuta, mutta vähän mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin.
Tai ehkä se oli silloin, kun älysin tekeväni tolkuttomasti töitä, mutta ”palkintoni” tästä oli lähinnä heikentyneet ihmissuhteet ja oman v-käyrän kasvu.
Olin siis hyvää vauhtia kyynistymässä ja turhautumassa.
”Ei perkele, en ole vielä neljääkymmentäkään”, muistan ajatelleeni.
En ollut enää hyvä työntekijä. Olin kadottanut teinislangilla sanottuna motin, merkityksellisyyden tunteen. Syy oli vain ja ainoastaan itsessäni. Minä ja arvoni emme olleet enää kosketuksissa.
Nuo kaikki asiat vaikuttivat siihen, että ajatus yrittäjyydestä kypsyi.
Ja kun ensimmäinen paikka tuli, tein sen.
Siitä on nyt reilu vuosi aikaa.
Miten minä voin auttaa sinua?
Koko yrittäjyyteni missio kiteytyy yhden teeman ympärille: miten minä voisin auttaa sinua, jotta viestisi olisi selkeämpi, innostavampi ja tuloksekkaampi?
Missioni on osittain itsekäs. Olen kyllästynyt löysään ja löperöön viestintään. Heikosti muotoiltuihin tiedotteisiin. Puolihuolimattomiin infoihin. Videopalavereihin, joissa ei ole punaista lankaa.
Viestintään, joka reaktiivisena poukkoilee aina sen mukaan, mikä oikea tai keksitty tulipalo milloinkin on liekeissä.
Koska johtaminen on suurimmaksi osaksi viestintää, on johtaminenkin monin paikoin löperöä.
En sano, että viestintää ja johtamista hoidetaan tahallaan löperösti. Ehkä ajatus vain on välillä kateissa.
Puhun paljon Alastomasta viestinnästä. Meidän pitäisi viestiä ilman korulauseita ja bisnesjargonia, omina persooninamme ja omilla vahvuuksillamme.
Teennäisyys paljastuu viestinnässä yleensä aina. Sen jälkeen häviävät uskottavuus ja asiakkaat.
Kuka nyt helppoa haluaisikaan?
Yrittäjyys ei ole aina helppoa. Olen ehtinyt kokea vuoden aikana kaikenlaista. Kaikki kokemukset eivät ole olleet ainoastaan hyviä.
Olen kuitenkin herännyt joka aamu toiveikkaana. Koska tiedän missioni. Tekemiselläni on merkitystä.
No nyt tuli sitten korona. Rytmihäiriö, joka iskee kaikkiin.
Ja minä poden huonoa omaatuntoa fiiliksistäni. Koska koen olevani elossa!
Olen aina pitänyt haasteista, altavastaajana olosta. Nyt on minun paikkani näyttää (ennen kaikkea itselleni), että minusta on tähän.
Että voin rakentaa unelmani ja elättää itseni sillä.
Että minusta on auttamaan ihmisiä kehittymään paremmiksi viestijöiksi.
Että pystyn antamaan enemmän kuin ottamaan.
Hyvän siemenet on jo kylvetty
Uskon, että koronakriisistä seuraa myös paljon hyvää: Myötätunto, aitous ja toisten auttaminen vahvistuvat.
Merkit ovat aika selvät. Meistä suomalaisista on kuoriutunut kriisin keskellä ihmisiä, jotka osaavat vielä jakaa lähimmäisenrakkautta. Pidetään siitä kiinni.
Mutta ei tämä helppoa ole kenellekään meistä. Epätietoisuus tulevaisuudesta pelottaa aina. Pelkoa ei kannata tukahduttaa tai juosta karkuun. Sen voi kuitenkin kohdata ja oppia elämään sen kanssa.
Alla muutama vinkki, joilla sinä voit helpottaa omaa arkeasi ja myös kohdata omia pelkojasi.
- Ota nyt ne digivehkeet käyttöön. Enää ei voi sanoa, että ”Minä en vain halua käyttää älypuhelinta/Teamsia/sisäistä pilveä.” Paluuta entiseen ei ole. Joten pyydä lastasi, lapsenlastasi, kollegaasi tai vaikka naapurin Maijaa apuun. Ei ne laitteet niin vaikeita ole, kun tarkastat asennettasi.
- Kyseenalaista lempeästi. Etätyö on jo nyt vähentänyt turhaa työmatkaamista ympäri suomenmaata. Seuraavaksi voisi yrittää saada palaverikulttuuria paremmaksi. Olisiko nyt aika keskustella tiimiläisten kanssa, että miksi istumme palavereissa pitkään ja mikä näiden funktio on?
- Kalenteroi ja mittaa tekemisesi. Pistä to do:t kalenteriisi, anna niille selkeät ajat ja ala mitata tehtävistäsi saatuja hyötyjä. Alat huomata, mitkä asiat ovat tärkeitä. Heivaa kaikki turha hemmettiin ja pistä paukut tärkeisiin tehtäviin.
- Ennen kaikkea: Auta kaveria mäessä. Mitä huippu-urheilijat tekevät joukkuelajeissa, esimerkiksi jääkiekossa? He auttavat koko ajan toisiaan. Jos toinen tekee virheen, tai hänellä on huono päivä, toinen paikkaa. Ollaan siis kaikki oman elämämme huippuja ja jeesataan toinen toisiamme, olipa tilanne mikä tahansa.
Korona on paha rasti. Tärkeintä on pitää huoli terveydestä ja hyvinvoinnista.
Mutta tämä kriisi voi olla myös mahdollisuus. Nyt kannattaa katsoa kriisin toiselle puolelle. Mitkä ovat niitä taitoja, joita tulevaisuuden johtaja ja viestijä kaipaa?
Niitä asioita pohdin blogissani jatkossa. Luvassa siis käytännön vinkkejä ja näkökulmia parempaan viestintään ja johtamiseen.
Koska me kaikki ansaitsemme niitä.
#alastonviestintä
#parempiatarinoita